Siirry pääsisältöön

Ja suurin niistä on rakkaus

Me jahtaamme rakkautta vimmatusti. Haluamme epätoivoisesti löytää sen jostain tai pikemminkin jostakusta. Voimme myös monesti puhua, että emme ole kiinnostuneita rakkaudesta. Silloin tarkoitamme sillä toista ihmistä. . Etsimme rakkautta tai rakkauden kohdetta joka paikasta mutta sieltä mistä voisimme oikeasti sen löytää, sieltä emme osaa sitä etsiä.  

Rakkaus jota etsimme onkin yllättävän lähellä eikä sitä tarvitse oikeastaan löytää vaan se täytyy uskaltaa kohdata.  Rakkaus on sisällämme. Se kaikki mikä odottaa löytymistään on meissä, syvällä sisimmässä huutaen, toivoen, odottaen. Avaa ovi itseesi, omaan sydämeesi, siellä minä olen. Astu rohkeasti sisään, syvimpiin pelkoihisi, traumoihisi, lukkoihisi. Antaudu yhä uudelleen kohtaamaan tunteesi, ota vastaan opettajasi jotka peilaavat kipeimmät kohtasi, siellä sinä opit rakkauden.



Mitä me siis todellisuudessa jahtaamme? Rakkauttako? Vaiko heijastusta siitä mitä emme näe, toista joka täyttäisi meidät jollain, jota meillä ei muuten ole. Sisäistä tyhjyyttämme, joka huutaa meille, että me tarvitsemme toisen ihmisen tunteaksemme rakkautta. Eikö Rakkaus ole siis niin paljon enemmän kuin tunne, jota me jahtaamme.

Me olemme ehdollistuneet moniin vääristymiin elämässä. Me kaikki, eri tavalla mutta olemme. Mitä tarkoittaa rakkaus? Millainen meidän tulisi olla, entä parisuhteen mitä sen pitäisi sisältää jne. Olemme summa asioita joita olemme oppineet tahtomattamme, sillä se mihin olemme ehdollistuneet on meidän totuutemme.

Totuus, mitä sitten on totuus? kuka sen tietää. Jokaisen ihmisen sisällä asuu totuus kaikesta, vai asuuko? Mikä se sitten on ja onko se tärkeää.  

Rakkauden sanotaan olevan  totuus.  Minusta se tuntuu olevan merkittävin tehtävämme. Rakkaus itseemme, muihin, luontoon, kaikkeen mikä ympäröi meidät. Rakkaus on tila,  jota hengitämme.  Siinä tilassa jokainen meistä kukoistaa, sillä rakkaus haluaa aina vain hyvää.  Se uskoo, että kaikki on mahdollista, haluaa olla lempeä muille ja itselleen. Se ei tuomitse eikä rankaise. Se on kärsivällinen, vaikka mokaisit sata kertaa, yhä uudestaan se uskoo sinuun. 



Rakkaushan ei katoa, vaikka me katoaisimme toistemme elämistä. Se elää sinussa ja minussa tekoina, ajatuksina joita luomme toisillemme ja ympärillemme. Rakkaudessa lepäämme lämpöisessä turvallisessa sylissä, sellaisessa joka hyväksyy meidän sellaisina kuin me kukin olemme. Se antaa anteeksi ja hyväksyy. Se uskoo siihen, että aina voi oppia, kasvaa tehdä toisin, mutta vain jos sallii niin tapahtua. Irrota siis köydet ja anna mennä. Uskalla päästää irti ihan kaikesta mitä luulet tietäväsi ja näkeväsi. Tärkeintä mitä minä opin matkallani oli se, että minä en oikeasti tiedä mitään mistään. Se oli se mikä minut vapautti. Rakkaus on vapautta, se ei kahlitse eikä omista mitään. Haastavinta matkassa on ollut vastustus, sillä mieli ei meinaa antaa periksi. Suurimmat painit olen käynyt itseni kanssa. Minä olen ollut itseni pahin vihollinen. Sisälläni oleva  ydinhaava  on vaatinut huomioni, ajan eheytyäkseen. Haava on ollut syvempi kuin koskaan käsitin. Kerros kerrokselta olen lähempänä itseäni.

Aikaisemmin tämä kaikki oli minulle sanoja, kuvitelma, halua päästä rakkauteen ja ymmärtää sitä. On toista tiedostaa, elää, tuntea, hengittää ja katsoa rakkautta. Se ei ole johonkin pääsemistä vaan elämistä hetkessä, aistimista, tuntemista ja ennen kaikkea antautumista. Sillä rakkaus ei ole päämäärä se on tila jossa elää itsensä ja  kaiken muun ympäröivän elämän kanssa sopusoinnussa.

 


Minä kaipaan suuresti yhteyttä ihmiseen, joka on löytänyt rakkauden sisältään ja kyennyt rohkeasti olemaan rehellinen itsensä äärellä. Häntä joka, ymmärtää että rakkaus ei tule ulkopuolelta. Rakkaus ei ole tarve eikä se oikeastaan pyydä mitään vaan se antaa, halusta antaa kaiken siksi koska rakkaus vain yksinkertaisesti tekee niin.  Silloin ei tarvitse määrittää mitään, kaikki vaan on ja tapahtuu. Sillä rakkaus vain on.

Minä olen edennyt hyvin omalla matkallani, mutta olen edelleen oppilas. Kasvaakseni tarvitsen  hyvän matkakumppanin, kenen  kanssa opetella rakkauden jakamista turvallisesti ja lempeästi. Sillä aikomukseni ei ole lähteä kulkemaan samaa tuttua tietä jota tulin vaan reittiä jota en vielä yhtään tunne. Siitä syystä kaipaan sinua,  sillä on vaikea löytää oikeita askeleita tuntemattomalla, vieraalla polulla yksinään.

                      Rakkaudella Isa Annika




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkautta on .....

  Rakkaus tuo minua niin kovin kiehtova aihe, johon palaan aina uudelleen ja uudelleen.  Rakkaus . Se vain yksinkertaisesti on kaiken ydin.  Rakkaus  Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Suurinta  on rakkaus. Odotin, että Samuli Edellmanista kertova kirja, pimeydestä valooon, ilmestyisi. Kun se sitten ilmestyi, aloin empiä. Haluanko sittenkään lukea sitä. Miksi lukisin sen? Olisiko siinä muka jotain sellaista mitä  en ennestään jo tietäisi.  Tällä en siis tarkoita, että minulla olisi jotain inside tietoa Samulin elämästä,  vaan  olisiko kirjassa sellaista mitä en jo alkoholismista tai riippuvuuksista ylipäätään tietäisi. Kun sitten kävelen kauppaan eräänä aamuna ja näin kirjan lähes heti astuttuani sisään, ostan sen, miettimättä sen enempää. Kotiin päästyäni aloitan heti. Itku alkaa saman tien, en ole edes varma saanko ensimmäistä lausetta luetuksi. Se on käsittämätön itku, purkaus

Sinkku naisen tilitystä 😁❤

Tuleva kumppani, rakastettu ja  ystävä, minä  kaipaan ja odotan sinua. En lakkaa uskomasta enkä luottamasta ettet tulisi elämääni. Tiedän että tulet kun aika on. Joten tiedän senkin milloin eteeni astuu mies joka et ole sinä. Huomaan sen heti, yhteydenpito takkuaa ja tutustuminen on vaikeaa. En jaksa enää ymmärtää, onneksi, jotain olen oppinut😁Tai ymmärrän minä, mutta kun en halua ymmärtää. Minun tapauksessa se tarkoittaa sitä etten ala vetämään ketään perässäni sen takia kun ymmärrän niin helvetin hyvin ja siksi hoidan myös toisen tontin. Ei nyt ei hoideta kun oma. Menee helposti pelaamiseksi kun asioista ei puhuta ja sanota niinkun ne on. Todella yksinkertaista olisi mun mielestä vaan ei kaikkien. Eniten ärsyttää ehkä juurikin se. Kaikki monimutkistuu ja menee persilleen  hyvätkin jutut. Mutta mikäs minä olen kellekkään sanomaan ja opettamaan. Jokainen opetelkoot itse. Mutta minä en suostu enää pelkäämään, aion pysyä rakkaudessa. Rohkea aion olla ja elää sydän auki. Oven raost