Siirry pääsisältöön

Rakkauden monet kasvot

Tänään 5-vuotta sitten minä seisoin rakastamani miehen vieressä ja sanoin tahdon. Tuo päivä oli kaunis, vain hänen ja minun päivänäni. Katsoessani kuvaa minusta tuona päivänä, kaikki minussa huokuu rakkautta. Se oli ehdottomasti rakkauden päivä.  Minä tunsin rakkauden voiman virtaavan itsessäni vahvana, ja uskoin ettei mikään koskaan voisi meitä erottaa. 



Minulle ja hänelle näytettiin kuitenkin se,  miten ymmärtämättömiä olimme vielä todellisesen  rakkauden edessä. Kaikki rikottiin, purettiin, tallattiin niin että fyysisesti tiemme erkanivat.  Ymmärrän nyt paremmin kuin koskaan miksi niin tapahtui. Olimme molemmat niin  raakileita rakkauden alttarilla, vaikka kuitenkin niin täydellisiä toisillemme. Taivaasta meidät  ohjattiin toistemme luo,  oppiaksemme itsestämme. SIllä olimme jing ja jang, aurinko ja kuu,  täydelliset vastakohdat toisillemme.  

Peilin heijastastus kipeimpiin paikkoihin itsessämme, tuntui äärettömän tuskaiselta.  Tämä ei tapahtunut siksi että meidän kuluisi elää niin että kokisimme tuskaa vaan siksi että voisimme vapautua tuskasta. Ilman tuota kohtaamista emme voi vapautua. Ilman tuota  vapautusta emme näe, emmekä ymmärrä mistä on kyse. Sillä kyse  on meistä, yksinomaan  ja ainoastaan vain meistä itsestämme. Tarkoitus on,  että löydämme tiemme takaisin todelliseen itseeemme, sieluumme. Niin,  että me muistaisimme keitä olemme. 






Tänään Minä näen itseni ja sinut niinkuin me olimme. Itsensä näkeminen toisen kautta teki  kipeää, niin kipeää että oli helpompi kääntyä ja juosta pois. Minä pakenin sinua niinkuin sinä  minua. Mutta peilejä niitä en päässyt karkuun, ne minulle nousivat monissa eri ihmisissä eteeni niin että sain mahdolisuuden kasvaa ja oppia itsestäni. Niin minä tein tuon pelottavan ja niin tavattoman vapauttavan matkan itseeni. 

Tänään tiedän ettei rakkaudella ole olemassa mitään muttia sillä se vain ON. Tuo rakkaus antaa anteeksi kaiken itselleen ja sinulle.  Sen voiman edessä kaikki on pyyhitty pois  niin,  että jäljelle jää ainoastaan nuo kaksi kaunista sielua jotka kohtasivat toisensa. 



Rakkaudella Isa Annika 







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Rakkautta on .....

  Rakkaus tuo minua niin kovin kiehtova aihe, johon palaan aina uudelleen ja uudelleen.  Rakkaus . Se vain yksinkertaisesti on kaiken ydin.  Rakkaus  Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. Suurinta  on rakkaus. Odotin, että Samuli Edellmanista kertova kirja, pimeydestä valooon, ilmestyisi. Kun se sitten ilmestyi, aloin empiä. Haluanko sittenkään lukea sitä. Miksi lukisin sen? Olisiko siinä muka jotain sellaista mitä  en ennestään jo tietäisi.  Tällä en siis tarkoita, että minulla olisi jotain inside tietoa Samulin elämästä,  vaan  olisiko kirjassa sellaista mitä en jo alkoholismista tai riippuvuuksista ylipäätään tietäisi. Kun sitten kävelen kauppaan eräänä aamuna ja näin kirjan lähes heti astuttuani sisään, ostan sen, miettimättä sen enempää. Kotiin päästyäni aloitan heti. Itku alkaa saman tien, en ole edes varma saanko ensimmäistä lausetta luetuksi. Se on käsittämätön itku, purkaus

Sinkku naisen tilitystä 😁❤

Tuleva kumppani, rakastettu ja  ystävä, minä  kaipaan ja odotan sinua. En lakkaa uskomasta enkä luottamasta ettet tulisi elämääni. Tiedän että tulet kun aika on. Joten tiedän senkin milloin eteeni astuu mies joka et ole sinä. Huomaan sen heti, yhteydenpito takkuaa ja tutustuminen on vaikeaa. En jaksa enää ymmärtää, onneksi, jotain olen oppinut😁Tai ymmärrän minä, mutta kun en halua ymmärtää. Minun tapauksessa se tarkoittaa sitä etten ala vetämään ketään perässäni sen takia kun ymmärrän niin helvetin hyvin ja siksi hoidan myös toisen tontin. Ei nyt ei hoideta kun oma. Menee helposti pelaamiseksi kun asioista ei puhuta ja sanota niinkun ne on. Todella yksinkertaista olisi mun mielestä vaan ei kaikkien. Eniten ärsyttää ehkä juurikin se. Kaikki monimutkistuu ja menee persilleen  hyvätkin jutut. Mutta mikäs minä olen kellekkään sanomaan ja opettamaan. Jokainen opetelkoot itse. Mutta minä en suostu enää pelkäämään, aion pysyä rakkaudessa. Rohkea aion olla ja elää sydän auki. Oven raost

Ja suurin niistä on rakkaus

Me jahtaamme rakkautta vimmatusti. Haluamme epätoivoisesti löytää sen jostain tai pikemminkin jostakusta. Voimme myös monesti puhua, että emme ole kiinnostuneita rakkaudesta. Silloin tarkoitamme sillä toista ihmistä. . Etsimme rakkautta tai rakkauden kohdetta joka paikasta mutta sieltä mistä voisimme oikeasti sen löytää, sieltä emme osaa sitä etsiä.   Rakkaus jota etsimme onkin yllättävän lähellä eikä sitä tarvitse oikeastaan löytää vaan se täytyy uskaltaa kohdata.  R akkaus on sisällämme. Se kaikki mikä odottaa löytymistään on meissä, syvällä sisimmässä huutaen, toivoen, odottaen. Avaa ovi itseesi, omaan sydämeesi, siellä minä olen. Astu rohkeasti sisään, syvimpiin pelkoihisi, traumoihisi, lukkoihisi. Antaudu yhä uudelleen kohtaamaan tunteesi, ota vastaan opettajasi jotka peilaavat kipeimmät kohtasi, siellä sinä opit rakkauden. Mitä me siis todellisuudessa jahtaamme? Rakkauttako? Vaiko heijastusta siitä mitä emme näe, toista joka täyttäisi meidät jollain, jota meillä ei muuten ole