Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Miten pysyä rakkaudessa

Parisen viikkoa sitten viikko alkoi hillitysti, ihanalla seesteisellä fiiliksellä. Lähdin illalla lenkille ja naps itku hanat aukeaa, aivan puskista. Koen jonkun sortin pyhää rakkauden tunnetta mm. Katsoessani kuusen oksissa kimmeltäviä vesipisaroita jotka näyttävät ihan kimmeltäviltä timanteilta. Loppuviikosta menen töihin päiväkotiin ja siskon koira tulee hoitoon samaan aikaan. Tämä tarkoittaa sitä että ennen töihin lähtöä on vietävä koira ja samoin kun tulee töistä kotiin. Koira vie voimat, vetää kuin härkä, eikä namit toimi kuin hetken. Saan jopa painia sen kanssa kun hän päättää todella testata mua, huoks. Töissä painin poikien kanssa jotka testaavat mua samanlailla. Ne  käyvät tukkaan kiinni lyövät ja huorittelevat, siis nämä 5v pojat. Miten ihmeessä voi pysyä rakkaudessa mietin? En todellakaan pysy. Menee vati ihan nurin poikien kanssa ja joudun yhtä jo pitelemään kun hän yrittää  purra ja lyödä. Illalla kun vien koiraa itken väsymyksestä siitä etten pysynyt siinä ra

Hiljaisuudessa syttyy luovuus

Elämäni on noudattanut viime kesästä asti aika samaa kaavaa.  Teen vähän töitä eli n. 3 päivää viikossa, välillä enemmän tai vähemmän.  Olen paljon itsekseni ja nautin siitä. Omassa tilassa minulle on alkanut aueta asiat eri tavalla kuin kiireessä ja hektisessä elämässä.    Yksin ollessa minä kuuntelen hiljaisuutta, musiikkia, kävelen metsässä hymyillen, tanssin ja laulan. Yksinolo on  tilan antamista  itselleni. Ennen en siihen kyennyt. Tällainen pysähtyminen, tekemättömyys, olisi tuntunut   ennen minusta myös siltä, että olen laiska, enkä saa mitään aikaiseksi.  Nyt tiedän että koko ajan tapahtuu jotain vaikka en saisi ns. aikaiseksi mitään pitkiin aikoihin. Suurin syy sille että suhtautumiseni on muuttunut löytyy kehoterapiasta, jolla olen itseäni hoidattanut ja hoidan edelleen.   Koen että uskomusten purkaminen on ollut suurin syy sille miten asennoidun elämääni tällä hetkellä. Sitä ei pysty eikä kykene pelkällä mielellä tekemään eikä   ymmärtämään,  eikä se

Vanhojen mallien purkaminen uusien tieltä

Sanotaan, että uutta ei voi tulla vanhoilla toimintamalleilla.  Kyllä se näin taitaa olla.  Minä odotin uutta monta vuotta ymmärtämättä sitä, että ensin pitää purkaa ne  vanhat tavat,  mallit ja uskomukset itsestään ja kehostaan.  Kolme vuotta sitten ymmärrettyäni kehon ja mielen välisen yhteyden lähdin kouluttautumaan Suomen energiahoitajien hoitajaksi. Energiahoidoista puhuttaessa harvoin puhutaan siitä mitä tekniikoita niissä esim. käytetään.  Koulutus jonka olen käynyt on yhdistelmiä mm. 16 eri energiahoidollisesta koulutuksesta Suomalaisen miehen kehittämänä. Voit lukea tästä linkistä lisää.  https://suomenenergiahoitajat.fi/ Koen tämän niin että sain koulutuksesta laajan työkalupakin menetelmiä  jolla voin hoitaa ennen kaikkea itseäni, mutta  myös tarjota näitä muille. Oma hoidattaminen on kuitenkin ollut se ensisijaisen tärkeä asia  tässä prosessissa  ja on sitä edelleenkin. Hoidoilla olen saanut purettua itsestäni uskomuksia, vääristyneitä malleja,, tu