Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2019.

Rakkaudessa

On valheellista ajatella ettei rakkaudessa eläminen tarkottaisi kaikkien tunteiden kohtaamista ja hyväsymistä.Ettei saisi tuntea vihaa surua ja pettynystä. Valossa näen varjoni joita olen koittanut paeta. Niitä tunteita joita on ollut vaikea hyväksyä, kuten viha ja suru. Rakkaudem tiellä tämä asetelma on muuttunut minussa. Minä hyväksyn kaiken itsessäni olevan,  valoni ja varjoni jotka  kulkevat rinta rinnan yhdessä. Vallitsee täydellinen ymmärrys ihmisyydestä, tunteiden kirjosta joita järki ei ymmärrä. Sydämen kautta tunteet saavat niille kuuluvan paikan minussa. Sydän ymmärtää ja hyväksyy keskeneräisyyden eikä se vaadi olemaan mitään enempää kuin mitä on. Sen kautta tunteet ovat kauniita,  jopa pelko ja suru. Ihmisyyden suurimmat asiat joita olen oppimassa. Konkreetttinen hyppy mukaavuusalueen ulkopuolelle tapahtuu kun luovun omasta kodistani. Pakkaan autoon tavaroita joita tarvitsen ja loput jäävät varastoon. Minun matkani, minun irtiottoni alkaa. Aluksi tämä luopuminen repii

Matka

Olen matkalla sisimpääni. Matkalla nautin jokaisesta hetkestä hengittäen uutta ilmaa sisääni innoissani.  Tunnen ja näen asioita  selllaisia joita en ole ennen huomannut.  Olen kosketuksissa kaikkeen itsessäni eri tavalla, syvemmin ja herkemmin. Katson maailmaa eri tavalla kuin ennen. Mutta maailma on sama, se ei ole muuttunut, mutta minä olen. Näen ympärilläni kaikkea kaunista, jopa pelko näyttäytyy minulle kauniina. Ympärillä olevat ihmiset näyttäytyvät minulle monin tavoin eri tavalla kuin aiemmin. Minun suhtautumiseni heihin on muuttunut. Minä näen rakkauden silmin kaiken mihin katson. Enkä pelkästään näe vaan myös tunnen. Kohtaan uusia ihmisiä, joissa sydämeni on pakahtua kiitollisuudesta ja rakkaudesta. Minun ei ole enää tarve tietää mikä kaiken tarkoitus on. Mitä tapahtuu seuraavaksi tai minne edes olen menossa. Minä haluan elää, jokaista hetkeä   ja nauttia matkastani. Tuntea kaikki tunteet, joka ikisen kauniin tunteen joita eteeni nousee.  Katsoen niitä jokais

Rakkauden ehtymättömällä lähteellä

Koko talven imen tietoa rakkaudesta. Aidosta, pyytettömästä rakkaudesta.  Hidas elämän rytmini antaa aikaa ja tilaa tälle prosessille, jota sydämen avaamiseksi kutsun. Tuo avaaminen minussa on välillä tuskallisen kipeää jopa fyysisesti.  Minusta puretaan kaikki mahdollinen ulos, myllätään ja putsataan joka ikinen tunne uudelleen ja uudelleen. Olen silmätysten itseni kanssa, elämäni, ihan kaiken. Pakoon ei pääse, ei vaikka haluasi. Prosessia ei voi enää pysäyttää, ei vaikka haluaisi. En halua. Haluan kulkea tämän läpi nyt jos koskaan, kasvaa minuksi. Lillun, kellun, ajalehdin paikallani monta kuukautta. Siltä minusta tuntuu. Olen sumussa, muisti pätkii, en muista viime viikkoja, kuukausia. Mutta en ole ahdistunut, en koe huonoa omaatuntoa siitä etten aloittanut sitä, tätä ja tuota vaikka aikaa olisikin ollut. Minä annoin tilaa itselleni, prosessille joka on kultaakin tärkeämpi, minulle.  Sisäisen matka on ollut huikean antoisa, pimeys on näyttänyt myös valon niin kuin aina. Pelot