Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2018.

Irtipäästö

Kaikki revitään uudelleen auki minussa. Jos kuvittelin, että en enää tuntisi kipua ja surua niin erehdyin. Se saapuu luokseni salakavalasti hiipien, ei kysy lupaa ja ryöpsähtää hetkittäin sellaisella voimalla, että on vaikea hengittää. Minä tiedän, ettei kannata vastustaa, tunteiden on  annettava tulla niinkuin ne tulee.  Olen ollut hyvä huijaamaan itseäni kuvitellessani olevani valmis, niin että olisin kohdannut kaiken menneestä ja valmis tulevaan. Menneisyys nosti vielä kaikista kipeimmät asiat ja tunteet käsittelyyn. Olin yrittänyt paeta sitä, pääsemättä kuitenkaan pakoon. Se piti vielä kohdata, pahin kaikista, totuus! Se mitä oli tapahtunut minkä olin yrittänyt selittää itselleni toisin, piiloutua totuudelta, suojata itseäni siltä. Se teki kipeää, se oli vaikea hyväksyä. Annoin kaiken tulla ulos niin kuin ne tuli, Itkin ja huusin, miten helvetillinen polkuni voi olla. Enkä ole ansainnut rakkautta? Onko minut tuomittu kulkemaan aina vain tämän saman tuskan läpi kerrasta toiseen