Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2018.

Kohti valoa 💖osa 3

RAKKAUS Olen aina uskonut rakkauteen. Olen pelottomasti hypännyt suhteisiin, kokeillut, lentänyt nokalleni, noussut, pyyhkinyt kyyneleeni ja jatkanut matkaani 💖 Mietin asiaa syvällisemmin tässä hetkessä ja ymmärrän että jokin on muuttunut. Olen oppinut kunnioittamaan ja arvostamaan itseäni.   Olen löytänyt turvallisuuden itsestäni, turvan jonka luulin joskus löytyvän muista.  Olen oppinut kysymään itseltäni sen sijaan, että haen vastausta muista.  Olen oppinut RAKASTAMAAN itseäni.  Ei, en aio nytkään siis pelätä, päinvastoin rakkaus on avautunut minussa potenssiin tuhat.  Joten aion hypätä entistä pelottomammin, intohimoisemmin, ilolla, hulluudella sekä seikkailumielellä. Rakkauden kokemus on ollut viimeisen vuoden aikana niin hurjaa, että se on yksi suuri syy miksi olen tässä enkä tunne surua menneestä.  Minua koskettaa suuresti kokemus rakkauden pyhyydestä.  Pyhässä rakkaudessa kaksi ihmistä ovat toisilleen peileinä haluten kasvaa ja auttaa toista

Kohti valoa💖 osa 2

Mitä siten tapahtuu kun kaikki blokit poistuvat kehosta ja pääset tilaan jossa olet aito oma itsesi. Olet täysin yhtä sielusi kanssa ja vapaa menneisyyden luomasta illuusiosta itsestäsi.  Uskomattoman loogista, kun blokit ja pelot poistuvat ei mikään tunnu enää mahdottomalta. Tuntuu kuin olisit painanut reset näppäintä. Koko elämä on avoinna edessäsi syli avoinna antamaan sinulle kaiken mitä olet koskaan unelmoinut ja ehkä vieläkin enemmän. On paljon asioita mitä ympärillä ja minussa tapahtuu. Avaan nyt teille yhden: LUOVUUS Minä etsin vuosia omaa luovuuttani. Pohdin ja ihmettelin miksi minä en ole luova. Näin ympärilläni ihmisiä jotka olivat luovia kuka mitenkin, enkä voinut ymmärtää miten se oli mahdollista heille mutta ei minulle. Minulla oli käsitys siitä mitä luovuus tarkoittaa. Se oli minusta sitä, että olit musikaalinen, taiteellinen, teit käsitöitä, ompelit, kirjoitit jne. En siis kokenut olevani luova oikein millään saralla erityisesti.  Etsin väksin luovu

Matka kohti valoa 💖 osa 1

On ollut hiljaista. Vuosi 2018 alkoi ahdistuneena ja kuin kuopan pohjalla velloin päivästä toiseen. Nyt jälkeenpäin ajatellen tuskin muistan koko talvesta paljoakaan. Päivät seurasivat toistaan, samankaltaisina ja harmaina. En kuitenkaan ollut itsestäni huolissani vaikka tiedän että osa läheisistäni olikin. Minä tiesin että tämä on nyt jotain,  mitä minun piti täysin yksin kohdata. Helmikuussa olimme mieheni kanssa päätyneet tilanteeseen josta ei ollut enää  muuta ulos pääsyä kuin lähteä eri suuntiin. Päätimme, että aluksi muutamme erillemme ja katsomme sitten mitä tapahtuu. Olimme rimpuilleet ahdistavassa tilanteessa pitkään, vaikka irti päästäminen oli vaikeaa,  tiesimme molemmat että irtiotto oli tehtävä. Kaiken tämän keskellä osa lähipiiriäni oli sitä mieltä,  että nyt pitäisi lähteä hakemaan apua, kenties lääkitystä ja terapiaa. Minä rimpuilin, en uskonut sen auttavan minua. Olin jo ymmärtänyt että voisin puhua vaikka loppuelämäni mutta asiat vain pulpahtavaisivat taas j