En minä äidiksi syntynyt, Syntyi lapsi jonka äiti minusta tuli hetkessä. Enhän minä valmis ollut, eihän siihen kukaan osaa valmistautua. Niihin tunteisiin nitä se herättää. Tunteisiin joihin en ollut edes ollut aiemmin kosketuksissa. Syntyi toinen lapsi. Olin jo oppinut vähän mutta äitinä oloa piti edelleen harjoitella. Opetella itseään uudelleen tai ensi kerran edes kohdata todellinen itsensä kaikkine tunteineen. Äitiys riisui minut kaikesta siitä mitä olin sitä ennen luullut ja kuvitellut tietäväni. Se oli rooli jota ei vaan voinut suorittaa. Piti opetalla olemaan läsnä, ohjaamaan, luomaan turvaa, rakastaa ehdoitta. Olla lähellä ja sopivasti kaukana, puhua ja olla puhumatta. Opetella päästämään sopivasti irti ja luottamaan. Ilman äitiyttä en ymmärtäisi puoliakaan mitä nyt ymmärrän, en rakastaisi niinkuin nyt rakastan. En hyväksyisi niinkuin nyt hyväksyn. Ilman äitiyttä minä en olisi kasvanut minuksi <3 Kiitollinen näistä kahdesta rakkaasta opettajastani <3 Ä
Kirjoituksia kasvusta, rakkaudesta, vaihtoehtohoidoista ja henkisyydestä Tervetuloa