Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2016.

Työnhakuprosessi

Olen hakenut työpaikkaa viime keväästä saakka kun valmistuin sosionomiksi. Ensin hain sitä epäsäännöllisesti, muutamia hakemuksia ja tein keikkahommia sivussa koko ajan . Samoja keikkahommia mitä olen tehnyt viimeiset 3 vuotta opiskelujen ohessa. Ajattelin, että noh mikäs kiire tässä kun kerran töitä on. Syksyllä sattumalta sain tarjouksen päiväkodista lastentarhanopettajan sijaisuuden. Mietin hetken ja otin vastaan, koska keikkailu alkoi olla rankkaa. Vaikka töitä on tarjolla paljon päiväkodeissa niin paine siitä, että pitää joka päivä olla valppaana etsimässä ja selvittämässä minne huomenna jne...Jouluun asti olin taas siis työllistettynä. Joulun jälkeen aloin jälleen taistoon. Laitoin hakemuksia menemään joulukuun lopulla ja heti tammikuussa,....ei mitään, ei yhtäkään pyyntöä edes haastatteluun. Laitoin lisää hakemuksia ja vihdoin helmikuussa tärppäsi haastatteluun aika, JES =) olin riemuissani. Haastattelu meni hyvin. Yli viikon jännitys alkoi. Vilkuilin puhelinta tulisiko

Suhteen omaa aikaa

Me olemme mieheni kanssa uusioperhe johon kuuluu isot lapset lähes aikuisia jo kaikki. Meillä on siis paljon omaa aikaa, mutta se aika mikä sitten oikeasti pyhitetään toisillemme ei ole ihan sama asia. Viime aikoina olemme tajunneet kuinka tärkeää yhteinen tekeminen ja aika todella ovat suhteen kannalta ja halusimma alkaa toteuttaa sitä ihan konkreettisesti ja suunnitelmallisestikin. Ensimmäisenä yhteisenä ajatuksena syntyi retki metsään. Retkeily on meistä molemmista sellaista mistä pidämme, oli sitten kesä tai talvi. Nyt varustauduimme retkelle eväillä. Ajallisesti ei retkellä mennyt kuin parisen tuntia ja se suuntautui nuuksioon joka on ihan meitä lähellä. Siellähän on paljon erilaisia reittejä joita kulkea. Valitsimme lyhyen reitin jonka varrella oli makkaranpaistopaikka. Metsässä on jotain kumman rauhoittavaa, vaikka keskustelumme eksyi väkisinkin ei niin mukavaan puheen aiheeseen, joka on ollut haastavaa suhteessamme . Metsässä pystyimme kuitenkin puhumaa

Ystävänpäivä herättää monenlaisia mietteitä

Ystävänpäivä  tuo monenlaisia muistoja.  Yksi näistä muistoista on  hetki 9-vuotta sitten, jolloin kirjoitin avioeropaperit lasteni isän kanssa. Tuolloin tunsin ainoastaan helpotusta ja onnellisuutta päästessäni suhteesta, jossa voimme molemmat niin tavattoman huonosti. Tänään 9-vuotta jälkeenpäin ymmärrän monta asiaa paremmin. Ymmärrän esimerkiksi nyt sen miten suhteessa on oltava myös toisen ystävä.  Parisuhde sinällään sisältää monta odotusta ja vaadettakin, mutta ystävyys auttaa ymmärtämään toista varsinkin silloin kun on vaikeaa. Me emme olleet koskaan ystäviä keskenämme ja olen ymmärtänyt näin jälkeenpäin kuinka merkittävässä osassa ystävyys on parisuhteessa. Tänä ystävänpäivänä olen kiitollinen kaikista ihanista ja niin rakkaista ystävistäni <3 He ovat niitä, jotka ovat kaikista vaiheista ja haasteista huolimatta  ovat  olleet rinnallani ja päinvastoin. Heidän osan kanssa on ollut  vaiheita jolloin  ystävyys on jäänyt taka-alalle tai muuten vain ollaan nähty ha

Uusi alku

Olen haaveillut tästä monesti, mutta melkein 4 vuotta siihen meni. Itse asiassa sain kipinän ystävältäni, joka alkoi pitää omaa blogiaan. Eli tässä ollaan taas :) Uskotteko, että on vähintäänkin mielenkiintoistaa ja hupaisaakin lukea juttuja 4 tai 5 vuoden takaa. On vaikea pukea sanoiksi teksteistä välittyvää tunnetta ja ajatella itseään tänään. On kuitenkin hyvä nähdä menneisyytensä, lukea fiiliksiään ja pohdintojaan joita on tuolloin ajatellut. Niistä saa tekstien kautta kiinni konkreettisemmin siitä mistä on tullut. Vaikka olen oppinut paljon ja kehittynyt oivaltamisien lisäksi huimasti ei se tarkoita vielä sitä ettei aina olisi kehitettävää ja uutta opittavaa. Jokainen parisuhde jossa olen ollut on opettanut minulle asioita itsestäni. Ne opettivat minua myös näkemään sen mitä minä tarvitsen ja minkälaisen miehen tarvitsen. Tänään sellainen mies seisoo rinnallani <3                                   Lapseni ovat jo varttuneet, nuorinkin jo lähes 18-vuoden ikään. On ollu