Ikuisuuden Taika

Se tunne kun kuulee jostain tosi kauheasta asiasta ja tajuaa, että oma lapsi on sekaantunut siihen, Ilman, että kukaan sanoo mitään, samantien vaan laskee 1+1 ja tietää, että oma lapsi pystyy moiseen tyhmyyteen vaikka ei mitään myöntäisikään. Joku kysyy, kuinka ihmeessä osasit yhdistää asiat toisiinsa??? niinpä, kun tuntee lapsensa liiankin hyvin ja tietää miten tyhmiin asioihin hän kykenee..Tässä kohtaa kiitän jääräpäivsyyttäni, koska minullahan oli vain tämä tunne ja luotin täysin siihen mitä se minulle sanoi. Sillä tunteella lähdin asiaa selvittämään,.eikä epäilykseni osoittautunut vääräksi, tiesin kaiken jo ennenkuin hän myönsi mitään ja loppujen lopuksi hän myönsi. Ensimmäinen ajatus on ehkä raivo ja häpeä, kuinka ajattelemottomuuttaan nämä lapsemme toimivat tajuamatta tekemänsä asian vakavuutta. Seuraavassa hetkessä tulee armollisuus, anteeksianto sekä ajatus siitä miten tärkeä on, että tekemistään tyhmyyksistä ja virheistä joutua tilille. Hyvittämään tekemänsä, vaikka se ei

Ehkä vihdoin alan löytää itseni ja tasapainon elämässäni : )  JEE se on hieno ja upea tunne 39 vuotiaana voi vihdkoinkin sanoa, että olen onnellinen itseni kanssa. Huikeaa mikä taival siihen on tarvittu, kipuillen, iloiten, itkien, nauraen ja monta monituista kertaa pyllähtäen...kuitenkaan mitään mennyttä en kadu, mikään asia ei ole ollut turhaa. Kaikesta olen oppinut, saanut elämään eväitä, jolloin olen voinut kasvaa ihmiseksi kuka nyt olen : ) Onnellisuus mitä nyt tunnen tulee pienistä asioista, hetkestä yhdessä lasten kanssa arjen keskellä, ystävien kanssa vietetystä kahvihetkestä, työn tekemisen ilosta, kiirettömästä aamusta jne. Olen oppinut elämään hetkessä, tässä ja nyt. On ihanaa kun ei ole kiire mihinkään, ei hoppua huomisesta : ) Nautin elämästäni itsekseni, en kiirehdi uuteen suhteeseen. Oikeastaan tunnen etten ole valmis siihen vielä. Näin on hyvä olla. Ensimmäisen kerran olen itsekseni ja todella vielä nautin siitä : ) Miten vapauttava tunne se onkaan.