Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2011.

Ystävän menetys

Muutama päivä sitten perhepiiriäni kosketti syvästi siskon 9-vuotiaan pojan parhaan ystävän kuolema. Se herätti todella tajuamaan miten pienessä hetkessä elämä voi kääntyä suruksi. Miten pienen pojan kuolema tuntuu epäreilulta ja käsittämättömän lopulliselta. Ystävä on vain yhtäkkiä poissa. Minä menetin myös 4-vuotta sitten ystäväni. Vaikka hän sairasti pitkään  hänen kuolemansa oli kuitenkin shokki. Loppuun asti ihminen toivoo, että ihmeitä tapahtuu ja kaikki kääntyy hyväksi. Vielä viimeisenä päivänä, kun kävin hyvästelemässä ystäväni, ( lääkärit olivat ilmoittaneet ettei mitään ollut enää tehtävissä) ,jostain nousi toivo ja usko siitä että suuri ihme voisi vielä tapahtua ja pelastaa ystäväni. Siinä hänen kuolinvuoteellaan istuessaani, tunne oli tuskainen ja epätodellinen. Mutta minä sain hyvästellä hänet, kertoa että hän on minulle rakas. Hänen viimeiset sanasa minulle olivat : HYVÄÄ YÖTÄ. Tuska ja ikävä helpottavat ajanmyötä. Nyt pystyn jo hymyilemään kun muistelen häntä tai yht

riitele rakkauden tähden

Luin jälleen hyvin ajatuksia herättävän kirjoituksen http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/parisuhde/riitele-rakkauden-t%C3%A4h Tärkeä taito, mutta ei mitenkään itsestään selvää että monissakaan parisuhteissa riideltäisiin, ainakaan rakentavasti. Monet välttelevät riitelemistä, ei viitsitä sanoa pikku asioista, joista sitten muutamassa kuukuadessa tuleekin melkoisen suuri. Aikanaan  jos ja,  kun saa sanottua ulos "pienen" asiansa, se onkin jo muuttunut niin suureksi loukkaantumiseksi, että tuleekin sanottua jo paljon muustakin kuin mikä tämä alunperin "pikku" asia oli. Empä enää ihmettele miksi pariskunnat ajautuvat etäälle toisistaan, eivätkä enää keskustele asioista. Jos elää monta vuotta tällaisessa liitossa ei tarvitse ihmetellä miksi loppujen lopuksi on vain yksinkertaisesti helpompi erota.

Vanhempien rukous

Annoin sinulle elämän, mutta en voi elää puolestasi Voin opettaa sinulle asioita, mutta en voi pakottaa sinua oppimaan. Voin antaa sinulle suunnan, mutta en voi olla aina suunnistamassa kanssasi. Sallin sinulle vapauden, mutten voi vastata vapauksistasi. Voin opettaa sinua erottamaan oikean väärästä, mutta en voi aina päättää puolestasi. Voin hankkia sinulle kauniita vaatteita, mutta en voi tehdä sinusta kaunista sisältä. Voin tarjota sinulle ohjeitani, mutta en voi hyväksyä niitä puolestasi. Voin opettaa sinut jakamaan, mutta en voi tehdä sinusta itsekästä. Voin opettaa sinulle arvostusta, mutta en voi pakottaa sinua kunnioittamaan. Voin opettaa sinua juomistavoissa, mutta en voi sanoa EI puolestasi. Voin varoittaa sinua huumeista, mutta en voi estää sinua kokeiluista. Voin auttaa sinua tavoitteiden asettamisessa, mutta en voi saavuttaa niitä puolestasi. Voin kertoa sinulle ystävällisyydestä, mutta en voi pakottaa sinua olemaan hellä. Voin neuvoa sinua ystävie

Tervetuloa blogiini

Olet tervetullut lukemaan ajatuksiani minun elämääni  koskettavista asioista. Suurista ja pienistä oivalluksista ja monenmoisista pohdinnoista. Minulle sinun kommenttisia ovat arvokkaita, niin ruusut kuin risutkin. Tässä elämän puutarhassa, me ihmiset olemme parhaita opettajia toisillemme!

Uusperhe

http://www.suhdesoppa.fi/lapset-perhe/uusperheen-kehitysvaiheet/ Luettuani tämän oivalsin taas monta asiaa...Miksi tätä tietoa luetaan vasta sitten kun ensin on menty perse edellä puuhun?? vai kuuluuko sen mennäkkin niin,  että ensiksi eletään ja kun ongelmia tulee, joudutaan kriisin, aletaan vasta sitten pohtia mikä menee pieleen ja miten asioita voisi muuttaa??  Minä ainakin kuvittelin osaavani tämän uusioperhe homman ihan tosta noin vaan : ) Kuvittelin et jos mä osaan ja teen, niin kyllä se siitä, vähän niinkuin kuljen edellä ja toinen tulee perässä asenteella...ajattelin et minähän olen ammatti ihminen lasten parissa työskentelevä ja ihan pro näissä ihmissuhde asioissa ; ) Pakkohan tän on mennä oikein ! ha ha haa, siinäpä ensimmäinen moika! Suutarin lapsilla ei ole kenkiä, vanha sanonta, mutta hyvin paikkaansa pitävä.  On paljon helpompi nähdä kauas kuin lähelle! Ajattelin että kylläpäs meillä sujuu hienosti, vähän liiankin hienosti, verrattuna moniin muihin uusioperheisii

lähelle on pitkä matka

On helppo nähdä toisissa virheitä, muttei itsessään...monesti luulee toimivansa itse ihan oikein jossakin tilanteessa esim. parisuhteessaan. Hetken mietinnän jälkeen saattaa (jos oikein osaa katsoa) huomata, ettei se ehkä pidäkkään paikkaansa. Nämä oivallukset ovat joskus kullan arvoisia : ) koska jos emme osaa muuttaa omaa käytöstämme niin kuinka toinen voisi muuttua?? muuttuminen ei tietenkään ole helppoa siis käytännössä, koska vaikeassa tilanteessa sorrumme samaan tuttuun kaavaan kuin aiemmin... Kun erosin päätin etten tee seuraavassa suhteessa ainakaan samoja virheitä, jos virheitä tehdään niin tehdään nyt sitten edes toisenlaisia. Noh, kuinkas kävikään??? Sorrun aivan samaan kaavaan kuin ennenkin ja aiheutan itselleni dramatiikkaa ja ahdistusta . Tämän kaiken saan aikaiseksi ihan itse : ) Onneksi tämän tajuttuani osaan hymyillä ja todeta, "mä tarvitsen jonkun aikuisen sanomaan tällaisessa tilanteessa ne oikeat sanat! " Sä ylireagoit!!!! k